Propyleeniglykoli on väritön, läpinäkyvä ja viskoosi neste; viskositeetti on keskeinen fyysinen parametri, joka heijastaa sen virtausominaisuuksia. Yleisesti käytetyn 1,2-propyleeniglykolin dynaaminen viskositeetti on noin 52 mPa·s 20 asteessa ja noin 43 mPa·s 25 asteessa. Veteen verrattuna propyleeniglykolilla on huomattavasti korkeampi viskositeetti, mikä johtaa suhteellisen hitaampaan virtausnopeuteen huoneenlämpötilassa; Se säilyttää kuitenkin riittävän juoksevuuden täyttääkseen standardituotannon ja kokeellisten toimintojen vaatimukset.
Propyleeniglykolin viskositeetti on huomattavan riippuvainen lämpötilasta, ja se yleensä laskee lämpötilan noustessa. Lämpötilan noustessa molekyylien väliset voimat heikkenevät ja sisäinen virtausvastus laskee, mikä helpottaa nesteen kuljettamista ja sekoittamista. Esimerkiksi noin 40 asteessa viskositeetti voi pudota noin 20 mPa·s:iin. Näin ollen käytännön tuotannossa, jos on tarpeen parantaa kuljetustehokkuutta tai parantaa sekoittumista muiden raaka-aineiden kanssa, voidaan järjestelmän viskositeettia alentaa nostamalla sopivasti lämpötilaa.
Polyesterien, polyuretaanien ja muiden kemikaalien valmistuksessa propyleeniglykolin viskositeetti vaikuttaa raaka-aineen annostukseen, kuljetukseen ja sekoitukseen. Lämpötilan aiheuttamat viskositeetin vaihtelut on otettava huomioon erityisesti jatkuvissa tuotantoprosesseissa tai toiminnoissa, jotka edellyttävät raaka-ainesuhteiden tarkkaa säätöä. Käytännössä viskositeettiarvot tulisi määrittää tietyn tuotteen puhtauden, lämpötilan ja testausolosuhteiden perusteella; lisäksi sopivat kuljetus- ja sekoitusparametrit tulisi valita tuotantoprosessin yhteydessä, jotta materiaali pääsee seuraaviin reaktiovaiheisiin vakaasti ja tasaisesti.