Sebasiinihappo on pitkäketjuinen alifaattinen dikarboksyylihappo, jonka molekyylikaava on C10H18O4 ja jossa on karboksyyliryhmä molekyylin kummassakin päässä. Näiden kahden karboksyyliryhmän läsnäolon vuoksi sebasiinihappo voi käydä läpi polykondensaatioreaktioita hydroksyyliryhmiä sisältävien yhdisteiden, kuten diolien, kanssa, minkä vuoksi sitä käytetään laajasti polyesterien, polyuretaanien ja muiden polymeerimateriaalien valmistuksessa. Sen suhteellinen molekyylimassa on perusparametri valmistettaessa kokeellisia formulaatioita ja suoritettaessa teoreettisia laskelmia.
Molekyylikaavan C10H18O4 perusteella laskennassa käytetään suhteellisia atomimassoja 12 hiilelle, 1 vedylle ja 16 hapelle. Kokonaismassa saadaan laskemalla yhteen ainesosien atomien osuudet: 120 hiiliatomille 10, 18 vetyatomille 18 ja 4 happiatomille 64, jolloin tuloksena on arvo 202. Sebasiinihapon suhteellinen molekyylimassa on siis noin 202. Jos tarkempia arvoja käytetään standardimassana, atomimassa on 202,25 g/mol.
Kokeellisessa käytännössä suhteellista molekyylimassaa käytetään ensisijaisesti tarvittavien raaka-ainemäärien laskemiseen. Esimerkiksi kun sebasiinihappo polymeroituu diolin kanssa, suhteellisia molekyylimassoja käytetään muuttamaan massa aineen määräksi (moolit); spesifiset syöttömäärät määritetään sitten perustuen haluttuun karboksyyliryhmien suhteeseen hydroksyyliryhmiin reaktiosysteemissä. Merkittävät virheet raaka-aineiden punnituksen tai muuntamisen aikana voivat muuttaa funktionaalisten ryhmien suhdetta ja siten vaikuttaa polymerointiprosessiin ja lopputuotteen molekyylipainoon.
Vaikka sebasiinihapon suhteellinen molekyylimassa on perusarvo polymeerien, kuten polyesterien ja polyuretaanien, synteesissä, sillä on käytännön merkitystä koko formulaation laskentaprosessin ajan. Sebasiinihapon määrän tarkka laskeminen mahdollistaa muiden reagenssien määrien tarkan määrittämisen, mikä tarjoaa perustan kokeelliselle suunnittelulle ja prosessiparametrien säätämiselle. Siksi formuloinnin tarkkuuden varmistamiseksi laskelmien tulisi perustua käytettyjen raaka-aineiden todelliseen puhtauteen ja molekyylimassaan.