Atselaiinihappo on luonnossa esiintyvä suoraketjuinen alifaattinen dikarboksyylihappo, jonka molekyylikaava on C9H16O4. Aluksi sitä saatiin pääasiassa hapettamalla luonnollisia kasviöljyjä. Koska sen molekyylissä on kaksi karboksyyliryhmää - jotka antavat kemiallisen reaktiivisuuden - sitä käytettiin alun perin perusraaka-aineena orgaanisessa synteesissä ja kemikaalien valmistuksessa. Orgaanisen ja rasvahappokemian edistymisen myötä tuotantomenetelmät ovat vähitellen siirtyneet yksinkertaisesta uuttamisesta luonnollisista lähteistä teollisen mittakaavan synteesiin.
1900-luvulta lähtien atselaiinihapon teolliset sovellukset ovat laajentuneet, mikä on herättänyt erityistä kiinnostusta polymeerien ja hienokemikaalien aloilla. Sitä käytetään polyestereiden, pehmittimien, voiteluaineiden ja muiden kemiallisten tuotteiden valmistuksessa, sillä se pystyy polykondensaatioon diolien kanssa muodostamaan polyestereitä ja esteröimään erilaisia atselaattiestereitä. Polymeerimateriaaliteollisuuden kehittyessä alifaattisten dikarboksyylihappojen tutkimus on syventynyt; atselaiinihapolla, jolla on kohtalainen hiiliketjun pituus ja kaksi karboksyyliryhmää, on merkittävä arvo materiaalin rakennesuunnittelussa.
Atselaiinihappo on myös nähnyt huomattavaa kehitystä henkilökohtaisen hygienian ja ihonhoidon aloilla. Funktionaalisten ihonhoitoaineosien tutkimuksen edetessä atselaiinihappoa on lisätty ihonhoitotuotteisiin. Toisin kuin sen teolliset sovellukset, sen käyttöä ihonhoidossa ohjaavat erityiset ihoa hoitavat ominaisuudet, mikä johtaa erilaisten tuotemuotojen kehittämiseen yksinkertaisista formulaatioista voiteisiin, geeleihin ja seerumeihin. Samaan aikaan sen stabiilisuutta, formulaatioiden yhteensopivuutta ja optimaalisia käyttöpitoisuuksia koskeva tutkimus on tehostunut.
Viime vuosina vihreän kemian ja biopohjaisten materiaalien nousu on entisestään laajentanut atselaiinihapon tuotantoa ja käyttöä. Vaikka perinteiset petrokemian reitit ovat edelleen keskeinen teollinen tuotantomenetelmä, tutkimus atselaiinihapon tuottamiseksi uusiutuvista raaka-aineista, kuten kasviöljyistä, on noussut esiin. Tutkimusprioriteetit ovat siirtyneet pelkästä tuoton lisäämisestä energiankulutuksen ja sivutuotteiden vähentämiseen ja samalla parantaneet tuotteiden puhtautta ja tuotannon vakautta. Tulevaisuudessa atselaiinihapolla on edelleen merkittävä kasvupotentiaali polymeerimateriaaleissa, hienokemikaaleissa ja henkilökohtaisessa hygieniassa, ja vihreä tuotantoteknologia on nousemassa tulevan tutkimuksen keskeiseksi alueeksi.