Sebasiinihapon testaus tehdään ensisijaisesti raaka-aineen puhtauden ja koostumuksen arvioimiseksi sekä sen soveltuvuuden tarkistamiseksi myöhempiä tuotantoprosesseja varten. Yleisiä testausparametreja ovat ulkonäkö, puhtaus, happoarvo, kosteuspitoisuus, sulamispiste ja asiaankuuluvien epäpuhtauksien määrä. Näistä puhtaus on keskeinen laadun indikaattori. Koska sebasiinihappo on dikarboksyylihappo, sen karboksyyliryhmät voidaan analysoida titraamalla; emäksinen standardiliuos neutraloi näytteessä olevat karboksyyliryhmät, jolloin happoarvo voidaan laskea kulutetun titrausaineen tilavuuden perusteella muiden analyyttisten menetelmien ohella tuotteen laadun arvioimiseksi.
Laboratoriossa happo-emäs-titraus on vakiomenetelmä happoarvon määrittämisessä. Tarkasti punnittu sebasiinihapponäyte liuotetaan sopivaan liuottimeen, lisätään sopiva indikaattori ja liuos titrataan kaliumhydroksidin (tai muun alkalin) standardiliuoksella, jonka pitoisuus on tunnettu. Kun määritetty päätepiste saavutetaan, kulutetun standardiliuoksen tilavuus kirjataan ja happoarvo lasketaan käyttämällä näytteen massaa ja titrausainepitoisuutta. Vaikka tämä menetelmä on suhteellisen yksinkertainen ja soveltuu rutiininomaiseen laadunvalvontaan tuotannon aikana, varsinaisen testauksen aikana on varmistettava näytteen täydellinen liukeneminen ja titrauspäätepisteen tarkka määritys mittausvirheiden minimoimiseksi.
Happoarvon määrityksen lisäksi sebasiinihapon puhtauden ja orgaanisten epäpuhtauksien pitoisuuden analysointiin voidaan käyttää kromatografisia menetelmiä. Kaasukromatografia (GC) tai korkean suorituskyvyn nestekromatografia (HPLC) erottaa sebasiinihapon ja sen epäpuhtaudet niiden pidättymiskäyttäytymisen perusteella kromatografiapylväässä, mikä mahdollistaa näytteen koostumuksen analysoinnin tietojen, kuten piikin pinta-alan, perusteella. Korkeaa puhtautta vaativien sebasiinihappolaatujen osalta kromatografinen analyysi antaa selkeämmän kuvan pääkomponentin tasoista verrattuna epäpuhtauksiin. Sopivat kromatografiset olosuhteet tulee valita näytteen ominaisuuksien perusteella, ja kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen analyysiin tulee käyttää vastaavia vertailustandardeja.
Sulamispisteen määritys ja spektroskooppinen analyysi ovat myös yleisesti käytettyjä lisämenetelmiä sebasiinihapon laadun arvioinnissa. Sebasiinihapolla on suhteellisen hyvin määritelty sulamispistealue; sulamispisteen mittaaminen auttaa havaitsemaan merkittäviä epäpuhtauksia. Samaan aikaan infrapunaspektroskopia (IR) voi vahvistaa kemiallisen rakenteen tunnistamalla ominaiset absorptiopiikit, jotka liittyvät funktionaalisiin ryhmiin, kuten karboksyyli- ja metyleeniryhmiin. Kattavaa laadunvalvontaa vaativissa näytteissä menetelmiä, kuten titraus, kromatografia, sulamispisteen määritys ja infrapunaspektroskopia, voidaan yhdistää sebasiinihapon puhtauden ja rakenteen arvioimiseksi eri näkökulmista, jolloin voidaan varmistaa, että raaka-aine täyttää polyesterien, polyuretaanien ja muiden polymeerimateriaalien valmistuksen vaatimukset.