Polykaprolaktonidiolin pääraaka-aine on e-kaprolaktoni (e-CL), syklinen esteriyhdiste, joka toimii päämonomeerinä polykaprolaktoniketjusegmenttien muodostamisessa. Valmistuksen aikana e-kaprolaktoni käy läpi renkaan avauspolymeroinnin tietyissä lämpötiloissa ja katalyytin läsnä ollessa; syklinen rakenne avautuu vähitellen ja kytkeytyy yhteen muodostaen jatkuvia polyesterisegmenttejä. Sellaiset tekijät kuin e-kaprolaktonin puhtaus, kosteuspitoisuus ja epäpuhtaustasot voivat vaikuttaa polymerointireaktioon; siksi varsinaisessa tuotannossa vaaditaan tyypillisesti raaka-aineen tiukkaa laadunvalvontaa.
ε-kaprolaktonin lisäksi diolit ovat keskeisiä raaka-aineita polykaprolaktonidiolin valmistuksessa, ja niiden tehtävänä on ensisijaisesti käynnistää polymerointi ja kontrolloida molekyyliketjun pääteryhmiä. Yleisesti käytettyjä dioleja ovat etyleeniglykoli, 1,4-butaanidioli, 1,6-heksaanidioli ja dietyleeniglykoli. Nämä diolit sisältävät kaksi hydroksyyliryhmää, ja ne voivat käynnistää e-kaprolaktonin renkaan avaamisen polymerisaation molemmista päistä varmistaen, että lopputuotteessa säilyy kaksi hydroksyylipääteryhmää. Diolin ja e-kaprolaktonisuhteen säätäminen mahdollistaa polykaprolaktonidiolin molekyylipainon ja hydroksyyliarvon säätelyn.
Katalyytit ovat myös välttämättömiä apuaineita polykaprolaktonidiolin tuotannossa. Niiden ensisijainen tehtävä on nopeuttaa e-kaprolaktonin renkaan avaavaa polymeroitumista, mikä mahdollistaa reaktion edetä tehokkaasti sopivissa lämpötila- ja aikaolosuhteissa. Käytännössä erityyppisiä katalyyttejä - kuten organotinayhdisteitä, titaanipohjaisia järjestelmiä ja muita organometallisia katalyyttejä - voidaan valita erityisten prosessivaatimusten perusteella. Koska katalyytin tyyppi ja annostus vaikuttavat polymerointinopeuksiin, molekyylipainojakaumaan ja tuotteen väriin, valinta on räätälöitävä tietyn valmistusprosessin mukaan.
Kaiken kaikkiaan polykaprolaktonidiolin raaka-aineet koostuvat pääasiassa ε-kaprolaktonista, dioli-initiaattorista ja katalyytistä. e-kaprolaktoni määrittää polymeerin perusketjurakenteen; dioli määrittää terminaalisen hydroksyylirakenteen ja auttaa säätelemään molekyylipainoa; ja katalyytti vaikuttaa polymerointireaktion etenemiseen. Valitsemalla huolellisesti raaka-aineet ja niiden suhteet sekä säätämällä prosessiparametreja, kuten reaktiolämpötilaa ja kestoa, voidaan tuottaa vaihtelevia molekyylipainoja ja hydroksyyliarvoja omaavia polykaprolaktonidioleja, jotka toimivat raaka-aineena myöhempään polyuretaanimateriaalien synteesiin.